Omistajan päiväkirja

11.1.2015
-Huh, kyllä teidän kanssa on sitten tekemistä, ja missä himpskatissa se Ty viipyy, puhelin hevosille siivotessani viimeisintä karsinaa.
-Arvaa kuka, vahvat kädet ketoivat minut takaa päin.
-Et ainakaan sinä Ty, käänyi ja näin pojan tummat silmät.
Ty pussasiminua ja kysyi sitten: Ketä on tänään liikutus vuorossani?
Katsoin tallivihossa olevaa listaa. Tänään oli maanantai, joten lista alkoi alusta. Se muuttui aina kuukauden välein.
- Sinä otat Taran ja minä Dreamin, sitten illalla sinä otat Leon, ja minä Sanin, luin listasta.
- No, mennään kö maastoon, hän kysyi edelleen kädet ympärilläni.
- Juu mennään vaan, vastasin.

Kun pistimme hevosiamme kuntoon, Leo steppaili ja ei malttanut pysyä lainkaan paikallaan.
- No hemmetin pikku poni, Ty kirosi.
- Hah, hah, nyt saatat tietää miltä musta tuntuu, ilkuin Ty:lle.
- En mä nyt tiiä, ku sä lellit ja lahjot sitä ni se totteleeki sua, Ty pilaili.

Kun olimme päässeet hevosten selkään ja kävelleet jonkin aikaa, aloimme ravata.
- Okei mistä vetoa että me ollaan ennen teitä nelitammella?, yllytin Ty:ta.
-  Jos mä voitan, sä tuut mun lua yöks, jos sä voitat, mä teen sun huomiset tehtävät?, Ty ehdotti.
- Okei, N, Y, T, NYT!, laskin ja painoin kantapäät Dreamin kylkiin. Tamma pinkaisi laukkaan. Hetken näytti siltä, että me voittaisimme. Sitten yhtäkkiä Leo paineli ohi ja voitti.
- Leo oli yllättävän nopea, henkäisin päästessäni Tammien suojaan. Lähdimme takaisin tallille.

Hoidimme hevoset ja loputkin tehtävistämme loppuun. Kipitimme tallitupaan katsomaan tv:tä. Makasin puoliksi Ty:n sylissä. Ty oli pitkä, noin 178 cm , ruskea tukkainen poika, joka omisti tummanruskeat silmät. Ty oli minua vuoden vanhempi, eli 18-vuotias. Pojalla oli vahvat ja lihaksikkaat kädet, kun taas minä olin lyhyt, pitkähiuksinen ja tummanruskea silmäinen tyttö. Minun hiukseni aaltoilivat vähän ja ne oli astetta tummemmat kuin Ty:n.
Ty asui opiskelu kämpässään lähellä tätä pikku tallia.
-Lähdetäämnkö hakemaan sun kamat, Ty hymyili.
- Juu lähetään vaan, vastasin ja nousin ylös kuluneelta sohvalta.


1.2.2015

Tulin tallille aikaisin laittamaan aamutallia. Ty lupautui tulemaan viimeistaan liikuttamaan hevoset. Heitin hevosille heinät ja jaon puurot. Sen tehtyäni lösähdin taukotilan sohvalle. Tv:stä ei tullut mitään näin aikaisin, joten nappasin tämän päivan lehden sohvapöydältä. 
Selailin sitä hetken, kunnes silmäni osuivat ilmoitukseen: Poliisiasemalla on tuotu kaksi hylättyä tallikissaa. Kissat etsivät Hyvää kotia. Ne ovat asuneet tallissa koko ikänsä, joten olisi parasta jos ne saisivat myös jatkaa elämäänsä siellä. Kissat lopetetaan, jos omistajia ei löydy. 

Katsoin kissojen kuvia. Niiden silmissä oli jotain, joka sai sydämmeni särkymään. Nappasin mopoauton avaimet ja suuntasin kohti poliisiasemaa. Sitä paitsi , Ty täyttää huomenna 19 vuotta. Pienet kissat olisivat mukava synttärilahja. Mutta on minulla Ty:le toinenkin lahja.

-Heippa, tulin katsomaan niitä kissoja, sanoin kun oli istunut vastaanottotiskin tuolille.
-Aivan, nainen sanoi ja kirjoitti jotain.
-Onko sinulla henkilötodistus mukana? Hän kysyi minulta.
-Kaivoin laukustani lompakon josta nappasin henkkarit ja ojensin sen naiselle.
-Kiitos, hän sanoi ja tutki korttia. 
-Selvä, seuratkaa minua, hän sanoi ja ojensi kortin minulle takaisin.

Menimme muutaman oven läpi. Lopulta tulimme pieneen löytöeläin huoneeseen. Siellä ei ollut muita eläimiä kissojen lisäksi.
-Tämä kilpikonnakuvioinen on naaras ja tämä toinen kolli. Ne ovat sisaruksia, nainrn selitti.
Kumpikaan kissoista eivät olleet ujoja, vaan tulivat rohkeasti katsomaan vierailijoita. 
-Otatko molemmat vai jommankumman? Nainen kysyi.
-Otan molemmat, vastasin.

Vähän ajan kuluttua kurvasin eläinkauppaN pihaan.
-Heippa, kuinka voin auttaa? Nuori myyjä kysyi.
-tarvitsisin kaksi ruokakuppia, yhden vesikupin, kissan ruokaa ja joitain leluja, sanoin myyjälle.
-Myyjä esitteli minulle erilaisia kissan ruokia. Valitsin kuivanappuloita. Seuraavana myyjä vei minut ruokakuppien luokse. Otin kaksi muovista vaaleanvihreää ruokakuppia ja yhden saman värisen juomakupi. Leluista minä valitsin pallon joka kilisee ja kaksi pientä hiirtä. Maksoin ostokset ja kiitin myyjää.

Tallilla laitoin vanhan viltin yhteen nurkkaan ja sen päälle lelut. Viltin viereen pistin kupit. Täytin ne naksuilla ja kaadoin vesikuppiin vettä. Laitoin tuvan oven kiinni ja päästin kissat ulos häkeistä. Ne tutkivat paikkoja utelijaina. Laskeuduin polvilleni maahan ja katselin kissojen menoa. Ensimmäisenä tuli kilpikonnakuvioinen kissa kehräten luokseni. Silitin sitä ja kissa hyppäsi syliini. Se kävi makuulle siihen. Hymähdin kun kolli katseli ihmeissään siskonsa käytöstä. Sitten Ty astui sisään ja katsoi kun kolli kipitti hänen jalkoihinsa.
-Mistäs nämä tulivat, hän katsoi minua kysyvästi.
-Kävin hakemassa ne poliisiasemalta. Saat toisen omaksi, päätä itse kumpi, hymyilin hänelle. Hän katsoi ensin kissaa joka oli hänen jaloissaan ja sitten minun sylissäni olevaa.
-Taidan ottaa tämän, hän sanoi ja nosti kissan jaloistaan.
-Sen nimeksi tulee Einstein, koska se on niin fiksun näköinen, Ty naurahti ja katsoi kissan kaksivärisiä silmiä.
-No tämä näyttää vanhalta kissaltani, joten nimeän sen Awaksi, sanoin.
-No mutta eiköhän mennä ratsastamaan hepat? Kysyin Ty:ltä. 
-Juu mennään vaan, hän vsstasi ja laski kissan maahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti